Minimalismi on muutakin kuin tavaroiden karsimista. Se on keskittymistä tärkeisiin asioihin elämässä ja epämieluisien velvollisuuksien ja äärimuodossaan jopa ihmissuhteiden karsimista. Eletään juuri tässä hetkessä eikä sitten joskus.
Mietin tätä usein, kun opiskelut painavat päälle. Tällä hetkellä en elä sellaista elämää kuin haluasin: minulla on liian kiire. Aina sitä uskottelee itselleen, että vielä tämä syksy/kevät, niin sitten helpottaa. Helpottaako todella? Onko vielä kertaakaan helpottanut? Ei. Kun opiskelut loppuvat, tulevat kesätyöt ja sitten kuvio alkaa alusta, lomaa ehtii pitämään hyvällä tuurilla jouluna. Onneksi edessäni on todennäköisesti viimeinen kesä kesätöissä.
En kuitenkaan voi kiireelle mitään: opiskelut on suoritettava, mikäli haluan aloittaa gradun syksyllä ja valmistua ensi vuonna. Minimalismin hengessä voisin karsia koulunkäyntiäni, mutta se ei olisi millään tasolla järkevää. Joskus on vain siedettävä hetkellistä epämukavuutta, jotta voisi saavuttaa tavoitteensa mukavasta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti