Kiire

Minimalismi on muutakin kuin tavaroiden karsimista. Se on keskittymistä tärkeisiin asioihin elämässä ja epämieluisien velvollisuuksien ja äärimuodossaan jopa ihmissuhteiden karsimista. Eletään juuri tässä hetkessä eikä sitten joskus.

Mietin tätä usein, kun opiskelut painavat päälle. Tällä hetkellä en elä sellaista elämää kuin haluasin: minulla on liian kiire. Aina sitä uskottelee itselleen, että vielä tämä syksy/kevät, niin sitten helpottaa. Helpottaako todella? Onko vielä kertaakaan helpottanut? Ei. Kun opiskelut loppuvat, tulevat kesätyöt ja sitten kuvio alkaa alusta, lomaa ehtii pitämään hyvällä tuurilla jouluna. Onneksi edessäni on todennäköisesti viimeinen kesä kesätöissä. 

En kuitenkaan voi kiireelle mitään: opiskelut on suoritettava, mikäli haluan aloittaa gradun syksyllä ja valmistua ensi vuonna. Minimalismin hengessä voisin karsia koulunkäyntiäni, mutta se ei olisi millään tasolla järkevää. Joskus on vain siedettävä hetkellistä epämukavuutta, jotta voisi saavuttaa tavoitteensa mukavasta elämästä.

Valoa näkyvissä

Blogin päivittäminen on jäänyt pitkäksi aikaa kevään opiskelukiireiden sekä suvussa olleiden ikävien tapahtumien vuoksi. Alkukevät on mennyt sumussa ja tavoitteena on ollut pelkkä eteenpäin selviytyminen. Jaksaminen on todella ollut koetuksella, mutta vihdoinkin alkaa helpottaa. Tämän kevään opiskelut lähenevät loppuaan ja pahin surukin on hellittänyt. Vihdoinkin aurinko alkaa paistaa risukasaan.

Raskaina aikoina sitä todella arvostaa arjen helppoutta. Koti on ollut kaaoksessa, kun energia ei kertakaikkiaan ole riittänyt täysin pakollisia kotitöitä pidemmälle. Sotku ei siltikään ole ollut läheskään niin paha kuin se olisi voinut olla, kiitos tavaroiden raivaamisen. 

Positiivista on, että olen kaikesta huolimatta jaksanut treenata. Huomaamattani olen treenannut jopa enemmän kuin ennen, liikunta kun vie ajatukset pois ikävistä asioista. Treenin tuloksetkin näkyvät, sekä jaksamisessa että ulkoisesti. Olen tyytyväinen. Lisääntyneen treenin lisäksi ruokavalionikin on huomattavasti parempi kuin ennen, jaksamisen ollessa äärirajoilla oli pakko keskittyä terveellisiin valintoihin. Huono ruoka olisi vain pahentanut tilannetta. Ilokseni olen löytänyt uusia ruokalemppareita jotka ovat tulleet ruokavaliooni jäädäkseen.

Ehkä jatkossa postausten kirjoittaminen on taas hieman aktiivisempaa, kun energiaa alkaa taas riittää muuhunkin kuin välttämättömiin asioihin.