Täydellinen vaatekaappi

Monet haaveilevat täydellisestä vaatevarastosta. He ostavat lisää ja lisää, sillä kuuluhan täydellisessä vaatekaapissa olla paljon vaatteita. Onhan enemmän kuitenkin enemmän? Monet näistä ihmisistä eivät ymmärrä, etteivät lisääntyvät vaihtoehdot tee vaatteiden (tai minkään muunkaan) valinnasta helpompaa. Päinvastoin. Useimmiten vaatekaapin täyttävät vieläpä sellaiset vaatteet, jotka ovat ihan kivoja. Niin kivoja, että ne kannettiin kaupasta kotiin, mutta ei tarpeeksi kivoja, jotta niitä pidettäisiin päällä. Joko leikkaus, väri tai tyyli mättää. Ehkä vaate ostettiin unelma-minälle? Sille, joka kävelee loskasäälläkin töihin huimaavan korkeissa mokkanilkkureissa?

Ihmisten tulisi sisäistää, että varsinkin vaateasioissa enemmän ei ole enemmän. Vaatevalinnat helpottuvat huomattavasti, kun vaatteita on vähän ja ne kaikki ovat mieluisia. Monta turhauttavaa hetkeä säästyy, kun koko vaatekaapin sisältöä ei tarvitse kääntää ympäri löytääkseen jotain hienoa ja mukavaa. Tällöin vaatteet eivät myöskään huku paljouteen ja niistä haluaa pitää hyvää huolta. Vähemmän vaatteita tarkoittaa myös enemmän laatua – kun ei ostele halpoja rytkyjä, rahaa säästyy vaatteisiin, jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Tyylikkyys on myös helppoa, kun käytössä on rajattu määrä vaatteita, jotka sopivat yhteen. En usko, että vaatteistani saisi kovin kamalaa kokonaisuutta, vaikka arpoisin asuni.

Haaveilin ennen vaatehuoneesta, joka olisi täynnä erilaisia vaatteita, kenkiä ja asusteita erilaisiin tilanteisiin. Nykyään ajatus tuntuu lähes painajaismaiselta. Nykyisille vaatteilleni riittää pienikin vaatekaappi, enkä koskaan ole ollut tyytyväisempi vaatevarastooni.

Seuraavissa postauksissa aion käydä läpi sitä prosessia, jolla olen päässyt tähän tilanteeseen.

Vähemmän on enemmän

Ajattelin ennen, että tavaroista luopuminen olisi jotenkin tuskallista ja epäkannattavaa. Säilöin valtavia määriä vaatteita, kenkiä ja epämääräistä sälää uskoen, että niistä olisi vielä tulevaisuudessa hyötyä. Tiesin, että asialle pitäisi tehdä jotain (kuka oikeasti tarvitsee liian pieniä kenkiä?), mutta työnsin asian pois mielestäni enkä tehnyt asialle mitään pitkään aikaan. Muutto pienempään asuntoon ja yhteen miehen kanssa kuitenkin avasi silmäni lopullisesti: tavaraa oli mahdottoman paljon, eikä se kaikki tulisi mitenkään mahtumaan uuteen asuntoon. Karsin tavaraa rankalla kädellä ennen muuttoa, mutta muuttolaatikoita kantaessani ymmärsin että tavaraa oli edelleen liikaa. 

Nykyisin olen vähentänyt tavaraa säännölliseen tahtiin ja alan olla pikkuhiljaa tyytyväinen. Tavaran vähennys on ollut yllättävän puhdistava kokemus ja meillä on nyt tilaa hengittää. En ahdistu enää kotimme tavaroista, sillä niitä on huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen, etteivät kaapit ja laatikot pursuile enää epämääräistä tavaraa. Karsittavaa löytyy kuitenkin edelleen, eikä se varmasti tule lähiaikoina loppumaankaan, sillä olen jatkuvasti kriittisempi tavaraa kohtaan. Viimeaikoina olen hankkiutunut eroon useista tavaroista, joista en vielä pari kuukautta sitten olisi suostunut luopumaan millään hinnalla.

Positiivista on myös se, kun karsimisen myötä huomaa oman ajatusmaailmansa muuttuvan vähemmän kulutuskeskeiseksi.

Takertuva tavara

Tavaroista on kovin vaikea päästä eroon. Vaikka asuntoamme on raivattu järjestelmällisesti jo kauan, turhakkeita löytyy silti. Tuntuu, että aina jossakin on joku kolo, joka on täynnä roinaa. Mitä enemmän karsii, sitä enemmän rojua huomaa omistavansa.

Osasyynä tähän on tietysti se, että tavaroita vähentäessä ajattelutapa muuttuu: aikaisemmin erittäin tärkeästä tavarasta tulee vähemmän tärkeä ja lopulta se päätyy kiertoon. Luulisi tämän kuitenkin loppuvan joskus. Toisaalta, jos ei pidä varaansa, uudet tavarat valtaavat asunnon. Uudet asiat eivät ole pahasta silloin kun ne tulevat tarpeeseen, mutta toisinaan kotiinsa kantaa sellaisiakin tavaroita, joita myöhemmin katuu. Onneksi tavaravirta on omalla kohdallani muuttunut vahvasti ulospäin suuntautuvaksi.

Asuntomme tavaramäärän on täytynyt aikaisemmin olla aivan järkyttävä, sillä tavaraa on vieläkin liikaa. On vaikea miettiä mitä kaikkea meillä olikaan ja kuinka täynnä kaapit olivat, sillä en edes muista raivaamiani tavaroita. Muistan vain, että niitä on lähtenyt paljon. Olemme myös luopuneet kahdesta säilytyskalusteesta, joista kumpikaan ei oikein ollut mieleeni. Vapautuneen tilan ansiosta pystyin hankkimaan kauan haaveilemani vaaterekin, sillä ennen sille ei ollut tilaa.

Vähentämällä turhia tavaroita saa tilaa mieluisille asioille. Tämä ei tarkoita pelkästään mieluisia tavaroita, vaan myös tilaa ajatuksille, harrastuksille ja yhdessäololle kun tavarat eivät vie kaikkea huomiota.

Minimalismi

Kuva lainattu täältä

On mielenkiintoista huomata, kuinka paljon ajattelutapani on muuttunut tutustuessani minimalismiin.  Ennen tarpeeni olivat jatkuvia, kaikkea oli pakko saada nyt eikä heti. Kun sitten pysähdyin tarkastelemaan mitä kaikkea jo omistankaan, ymmärsin, ettei esimerkiksi kolmas hajuvesi todella ole tarpeellinen. Miksi haaskaisin rahani turhakkeisiin ja vieläpä täyttäisin kotini niillä? 

Tarkoituksenani ei ole ryhtyä ääriminimalistiksi, jonka asunnossa on alle 100 tavaraa. Omana tarkoituksenani on vain päästä eroon turhista ärsykkeistä ja sen myötä saavuttaa mielenrauha sekä aikaa mieluisiin asioihin elämässä. En halua viettää aikaani siivoten ja järjestäen kaappeja, jotka pursuavat epämääräistä roinaa. Haluan käyttää sen ajan elämästäni asioihin, joista oikeasti pidän. 

Tämä blogi toimii päiväkirjanani matkalla seesteisempään elämään. Tervetuloa mukaan!